Back to black..

Amista nyt on jo jonkun aikaa takana ja mä tykkään olla siellä. Mutta, en silti pysty vieläkään ihan oleen oma itseni. Mä kyllä oikeestaan taidan tietää muutamankin asian, mikä painaa mun mieltä. Ja toivoisin toisaalta, että kyseiset henkilöt, ymmärtää ja tajuaa, että no hard feelings ja et tyksin teistä silti, paljon.

Mä vaan ihmettelen, että miks kenestäkään oo oikeestaan kuulunu mitään.. Ystäviähän tässä pitäis olla..? Joo, en minäkään oo yhteyttä ottanu, mutta mä en aina jaksa olla se, joka ottaa sitä yhteyttä. 

Ja sitten. Mulla on ollu ihan sika epämääräsiä ajatuksia ja siis en pysy enää itekään itseni perässä. Whaaaaat's happening? Mä en oikeestaan tiedä enää, mitä tunnen ja ketä kohtaan..

Chisua lainaten: 

"Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää.."

Mulla on sellanen pieni toive.. Voitaisko me ihmiset (Ihan siis kaikki....) puhua asiat selviks, jos on tarvetta. Pakko myöntää, että mä en tajua. En vaan tajua tai pysy perässä.. Nyt on asiat niin. Iitu ei tajua.