Mä valitsin juosta, koska luulin etten osaisi muuta.

Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.


Niin.. Tosiaan. Aika hassua, miten nopeasti asiat voikaan muuttua. Hetkessä on kaikki vanha jätetty unholaan. Nyt ollaan tässä. Tilanne ei eroa vanhasta mitenkään. Tietyt yksityiskohdat on vaan muuttunu. Tyhmintä tässä on se, että ei tiedä mitä ajatella. Tai mitä tuntea. 


Mun mielestä, mussa on vika. MINUSSA. Niinpä. Aina. Ei hitto, miksi? Eikö tässä maailmassa mikään riitä? En pysty oleen parempi, oon vaan minä. Se hassu pyöreä pinkkihiuksinen tyttö, joka on mikä on. Epämääräinen. Ei osaa valita, millä puolella seisoo. Hieman ehkä rasittava ja siksi ehkä myös osikseen vihattu. 


Viikko maalla. Tavallaan oon tutustunu uusiin ihmisiin, vaikka en toisaalta edes ole. Kissakin on vielä elossa. Talo pystyssä. Mä olen kai hengissä, ainakin luulen niin. Vainoharhaisuutta on hieman havaittavissa ollut, mutta pikku juttuja.


En ollut kokenut mä mitään kauniimpaa, kun sä tulit ja sait mut kukkimaan.. 


Ei kyllä pysty tajuaan, että kohta se on ohi. Loma on ohi ja kouluun pitäis palata. Entä jos ei halua?

Maybe the diamonds are not for everyone...

Musta ainakin tuntuu siltä. 

En ihan pysy itseni perässä. Justhan kaikki oli niin hyvin? Nyt, mikään ei tunnu taas vaihteeks yhtään miltään. Ruokakin on pahaa. Ja siis sinänsä, mitäänhän uutta ei oo tapahtunu. On masentavaa vaan istua tässä kotona, mutta silti ei kiinnosta YHTÄÄN lähetä mihinkään. Pitäisi siis tehdä itsellensä jotain. IN YOUR DREAMS.

Kesälomakin kehtaa lähestyä loppuaan. En mä halua takasin kouluun. Ollenkaan. En mä tee siellä mitään. Ei kiinnosta. Mä en halua olla täällä. Kaupungissa. Haluan pois, muutan Lappiin.

Munhan piti olla niin hyvä koulussa ja pärjätä hyvin? Yea right. En ees kuulu tänne. Mitä oon tehny koko kesäloman aikana täällä? En mitään! Joka kerta on pitäny lähtee pois täältä, että on ollu jotain. 

Mitä sit, jos mikään ei riitä. Joskus, mun tapauksessa nykyään aina, sitä vaan haluaa pois. Johonkin kauas. Ehkä Ushuaialle? 

Oho hups.

Näinhän siinä taas kävi. Unohdin koko blogin!

Mutta, voinkin jo kertoa jotain. Olen iloinen, pitkästä aikaa. Mikään tai kukaan ei enää vaikuta muhun samallalailla kun n. kuukausi sitten. Kiitos jonkun hienon ihmisen, joka "pakotti" mut terapiaan! Oon oikeestaan tykännyt käydä sillä terapeutilla.. Hups.

Onhan tietysti kaikki vielä muistissa, että ei sitä koskaan tiedä koska tulee ihan kauhee olo. Mutta en mieti sitä nyt. Nyt on hyvä olla. Omatunto tietysti painaa niskaan, koska no.. Olen sen verran huono ihminen.. 

Muutenkin on vähän sellainen muutkosellinen olo. Tiedä yhtään, koska muutto on edessä ja minne..? Tietysti jännittää myös se että, onko varaa käydä koulua ens vuonna. Ja kuinka kauan sitä tulee käytyä. Mitä kirjoittaa ja miten jatkaa?

Viikonlopusta voi tulla aika jännä. On nimittäin Kirkastusjuhlat. Näkee ihmisiä, joita on ikävä ja joita ei todellakaan haluaisi nähdä.

Ehkäpäs tämä oli tässä tältä kertaa, ja toivotaan, että muistan käydä täällä taas toiste..

Hyvät yöt! <3