Näinhän siinä taas kävi. Unohdin koko blogin!
Mutta, voinkin jo kertoa jotain. Olen iloinen, pitkästä aikaa. Mikään tai kukaan ei enää vaikuta muhun samallalailla kun n. kuukausi sitten. Kiitos jonkun hienon ihmisen, joka "pakotti" mut terapiaan! Oon oikeestaan tykännyt käydä sillä terapeutilla.. Hups.
Onhan tietysti kaikki vielä muistissa, että ei sitä koskaan tiedä koska tulee ihan kauhee olo. Mutta en mieti sitä nyt. Nyt on hyvä olla. Omatunto tietysti painaa niskaan, koska no.. Olen sen verran huono ihminen..
Muutenkin on vähän sellainen muutkosellinen olo. Tiedä yhtään, koska muutto on edessä ja minne..? Tietysti jännittää myös se että, onko varaa käydä koulua ens vuonna. Ja kuinka kauan sitä tulee käytyä. Mitä kirjoittaa ja miten jatkaa?
Viikonlopusta voi tulla aika jännä. On nimittäin Kirkastusjuhlat. Näkee ihmisiä, joita on ikävä ja joita ei todellakaan haluaisi nähdä.
Ehkäpäs tämä oli tässä tältä kertaa, ja toivotaan, että muistan käydä täällä taas toiste..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti