Elämää, ei sen enempää...

Eilen olikin nieluviljely-päivä, mistä tuskin enää on hyötyä.. Kurkkukaan ei ole ollut kipeä enää kahteen päivään, jes! Väsyttäis silti. Koulun jälkeen tossa mietinkin kaikkee ja rupesin oikeen kunnolla (hei) ajatteleen!

Ajatuksethan sit kulki missä lystäs ja niitä osoitteita ei edes kehtaa ääneen sanoa.. Mutta yks osoite oli tällänen sana: KIITOS.
Kyseinen sanahan on siis oikeasti tosi vaikee, huomasin sen tänään. Monta kertaa olisi voinut sanoa kiitos, mutta ei sitä vaan tullut. Erääseenkin epämääräiseen tapahtumaan vastaukseksi tuli sitten sanottua: "ookkei". Eii kauheen järkevää. Sitä vaan "unohtaa" sanoa kiitos ja sitten siihen oppiikin. Tulikin siis mieleen sanoa iso KIITOS kaikille, jotka sen minun suustani ansaitsee. KIIIIITOS.

Toinen asia, mitä ihan tosissani oon joutunu tässä jo jonkun aikaan miettiin, on valehtelu. En henkilökohtaisesti pidä siitä, mutta aina joskus on hieman pakko. Ihmiset (kyllä, yleistäen) valehtelvat niin hölmöistä asioistakin ja ihan turhaan. Oman laiskuuden vuoksi, oman ilon vuoksi ja oman helpotuksen vuoksi. Valehteluhan ei siis ole ollenkaan itsekästä? Ei tietenkään..

Ensi viikon tiistaina on aikas pelottava päivä. Ihan oikeesti. Menen jollekin (oikeasti, jollekin, mistä en tiedä mitään) lääkärille puhumaan nukkumisvaikeuksistani.. Ehkä elämä alkaa etenemään? Who knows. Ainut mitä mä tiedän, on se, että haluan ruveta nukkumaan kunnolla ja oleen virkeempi. Parempi uni, parempi mieli. (Maybe..)

Yksi juttu vielä, minkä haluan sanoo vaan sen takia, koska itse olen tätä mieltä: ei yksi paha juttu/asia tee koko ihmisestä huonoa. We are who we are. Ja jos ei sovi/kelpaa/jotain nii so long, see ya honey. (Pakko oli lainata hieman ABBAa!!)

Elämä on hankalaa (like I wouldn't know!), hanki kypärä.
Rakkautta ja aitoutta kaikkien lukijoiden (jos niitä on...) päivään! :)