Mullehan ystävyys on tosi tärkeetä. Ja se on kasvattanu mun luottoa ihmisiin. Mitä sitten tapahtuikaan viime vuoden aikana, laski aika rajusti kaikkia tasoja ja arvoja mun päässä. On aika ilkeätä huomata olevansa esim. 20e arvoinen tai vaikkapa "huora". Pientä katkeruutta saattaisi kuulla mun äänessä, jos sanoisin kaiken out loud. Mua ei häiritse mikään näissä jutuissa, paitsi se, että ei olla rehellisiä. Jos halutaan sanoa jotain, niin musta se pitäis sanoa päin näköä. Ei välttämättä kirjaimellisesti, mutta jollakin tavalla. Eikä lähettää juttua kiertään. Se tästä aiheesta sitten, tulee muuten liian vihaista tekstiä.
Sain tänään soiton Tiinalta (joo, ei mitään hajua, kuka hän on) ja kuulemma se tulee perjantaina mut hakemaan Sappeeseen iskälle käymään. Hienoa. Oikein mahtavaa. Sitähän tässä vielä kaivataan. Kuunnella nyt sitten Hopeista Kuuta ja Ii:tä. Känniääliöt ovat aivan ihania.
Kaiken kukkuraks, mua ahdistaa ihan hulluna. Aivan mahdotonta. Tiedän kyllä syyn ja itsehän senkin aiheutin. Ja ahdistuksen lisäks, mua jutututtais niin hirveesti, että!
Yks juttukin jaksaa painaa. Ahdistavaa. Se ei ole ollenkaan hyvä juttu se juttu. Mulla on huono omatunto siitä. Se antaa kuvan musta, että olisin heikko, mitä aika varmaan olenkin. Sit tällänen biisi soi päässä:
http://www.youtube.com/watch?v=fK_JZJGmnPk
Tähän on siis hyvä lopettaa tältä päivältä. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti